mä luulin tosissaa ettei mua petetä
olin nii kilttiki, miksei välitetä...
Se tapahtu taas. Jättivät mut yksin. Mitä _helvettiä_ mun pitäs tehdä !? Koitan olla ystävälline, annan liianki helposti periks. Ja vaan sen takia, että en jäis yskin. MIKÄ mussa on vialla ?!
...miltä musta tuntuu
taas välil vetää tosi maahan
miks mut yksin jätetään...
Tä ahdistus kasvaa päivä päivältä. Tuntuu ku seisosin rannalla, kaadun mereen ja vajoon sen pohjaan... hengitys vaikenee, silmissä sumenee ja tuntuu ku pää räjähtäis sen paineen voimasta...
...emmä koita sanoo että itkisin sun perään
mua pelottaa ku en oikeesti jaksa enään...
Ois vaa nii helppoo antaa periks elämälle. Tiiän, ei se oo mikään ratkasu, mut helpotus kuitenki.
...nyt mä tiedän miltä tuntuu olla lasi joka hajoaa...
Kuolema ois kai helppo jos se kävis nopeesti. Jos se tuntuis siltä että sä nouset avaruuteen missä painovoima ei pidä sua enää kiinni missään, vaan voit olla vapaasti, eikä ois enää raskasta tai kipuja.
...ja tiedän mitä tarkottaa ku alas vajoaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti