Voiko tä olla totta, oikeesti ? Onko niin että mulle ei vaan oo tarkotettu onnee ?
Ku alkaa vaikuttaa siltä että kaikki menis hyvin, ees paremmin ku ennen, ni kaikki romahtaa.
Oon taas samassa pisteessä.
Oli aika ku en esimerkiks itkeny päivässä, jopa viikossa kertaakaan. Nyt tä on taas tätä että saan koko ajan olla kuivaamas kyynelii ja iltasin en saa unta. Itken itteni uneen, musta ei tosiaan oo enää ku kuori jäljellä, suurin osa sisältä on liian kärsiny. Nytkin makaan sängyllä kyynelten sumentaessa näön. Ei tätä tuskaa voi kuvailla.
Olin jo ehtuny unohtaa mitä tä on, ja nyt saan kokee sen taas. Koska mä uskon että tä elämä ei tuo mulle ku paskaa niskaan ?
Koska loputkin minusta katoaa ?
Sanon vain, Kiitos, Anteeksi & Näkemiin .
